Painoni on pysytellyt blogini alusta lähtien paikallaan, enkä pysty ketään muuta syyttämään kuin itseäni. Sen verran heikko olen ollut kesän kiusauksille (erityisesti kaikenlaisille Magnum-jäätelöille, mitä erilaisimpine variaatioineen). Perjantaina starttaavalta ulkomaanreissulta palattuani täytyy ryhdistäytyä ja pistää ruokavalio oikeasti järkevään kuosiin. Jotenkin sitä on vain tottunut liian helppoon eli jos alakerran ruokalasta ei löydy mitään järkevää suuhunpantavaa, marssin duunipaikan lähikioskille hakemaan sen vaaleasta leivästä tehdyn, meetvurstilla täytetyn jättiläispatongin, jossa on suurin piirtein kalorinkuvat kilometrin korkuisilla kirjaimilla kyljessä. Ja perään tietysti Tuplaa taikka sitä Magnumia. Ei näin.
Ja kyllä, tiedän että treenauksen myötä lihasmassa kasvaa ja lihas painaa enemmän kuin läski, mutta voin kyllä ihan rehellisesti tunnustaa, että ei sitä lihasta nyt NIIN paljon ole kasvanut. Eli jätskit, karkit ja ylimääräiset makkarat veke, niin saattaisi ruveta painokin tippumaan.
Huolestuttavaahan tässä ylettömässä painossa on se, että jos nyt marssisin kehään, olisin eittämättä lähestulkoon raskaimmassa sarjassa, mitä salikisoihin tulee. Ja mun todennäköisyyksillä vastaan näillä painoilla tulee se minua 10 senttiä pidempi jäpikkä, jonka 88 kiloa ovat sitten todellista lihasta, ei mitään hyllyvää kamaa niin kuin mulla. Tuossa jokunen treeni takaperin juttelinkin valmentajan kanssa painosta ja hetken juttuja kuunneltuani tulin siihen tulokseen, että vähintään kymmenen kiloa kevyempänä olisi varmaan vähemmän pelottavaa olla kehässä. Ehkä. Mutta se ei ole tämän eikä ihan huomisenkaan päivän murhe, mutta kyllä näissä ruokavalioasioissa täytyy napata itseään niskasta kiinni.

PS. Luin mielenkiintoisen artikkelin Crossfitistä uudesta Fighter-lehdestä (http://www.fightermag.fi/). Siinä GPP Training Housen (http://gpptraininghouse.com/) kaveri (en nyt kuollaksenikaan muista nimeä) kommentoi GPP:tä ja sivusi mm. thainyrkkeilyä jotenkin siten, että hän "olisi huolissaan, jos thainyrkkeilijä pystyisi juoksemaan maratonin". Ymmärrän kyllä kaverin pointin ja varmasti hän aika lailla kärjistäenkin noin totesi. Ehkä tuo kommentti oli selkeämmin tarkoitettu puhtaille thainyrkkeilijöille, joiden tähtäimessä on vain ja ainoastaan matsit. Eli kuten minulla ;-) Joka tapauksessa uskaltaisin väittää, että thainyrkkeilijä, joka jaksaa juosta maratonin, pystyy pärjäämään kehässäkin paremmin kuin sellainen, joka ei sitä jaksa. Ymmärrän myös hyvin Crossfitin filosofian ja sen, miten hyvin se sopii esim. juuri thainyrkkeilyyn. Sitä en sen sijaan ymmärrä, miksi pitää olla niin ehdoton siinä, miten sen kunnon kisoihin hakee. Oletan että thainyrkkeilyn historiasta löytyy myös kavereita, jotka ovat kuntonsa rakentaneet lajitreenin lisäksi matalasykkeisillä lenkeillä sekä kuntosaliharjoittelulla. Tiedä häntä.