Olen viimeisen viikon aikana noudattanut suomalaisten naissoutajien oppeja ja treenannut vähemmän kuin muut. Toisin sanoen olen pitänyt viikon breikkiä kaikesta urheilusta ja ihan hyvällä omallatunnolla. Eilen oli jatkoryhmän treenit, joissa on perinteisesti sparrailtu tosi kevyesti. Eilen saatiin sitten pistää kypärätkin päähän ja ruveta mättämään ihan urakalla. Edelleenkin koutsin ohjeissa oli "kevyttä sparria", mutta jotenkin sitä aina riemastuu, kun pääsee sparraamaan. Valmentaja totesikin treenien jälkeen, että alku meni kaikilta ihan hyvin, mutta kun rupeaa väsymään, niin suojaus putoaa ja sparri menee vain pelkäksi mättämiseksi.
Pitäisi kyllä ihan selkeästi päästä sparraamaan enemmän. Toki tekniikan treenaaminenkin on tärkeää, mutta kyllä niitten käytäntöön soveltaminen on vähintäänkin yhtä olennaista.
Oli todella hauskaa sparrailla kunnolla ja muutaman mahtavan osumankin otin itseeni. Muhkein hitti tuli, kun laskin suojaustani kohtalokkaalla hetkellä, jolloin tuli suoraan isku täysiä keskelle nenää. Tuntui siltä, kuin olisi henkinen senkka lähtenyt nenästä. Vielä näin aamullakin nenässä tuntuu jotain kipuja, että kyllä se aika voimallinen mäjäytys oli.
Ensi viikko on myös thainyrkkeilyvapaa, sillä painelen pohjoiseen lomailemaan. Täysin urheilematta en kuitenkin lomaviikkoa malta viettää.