Jos jotain on ehtinyt tähän noin alle kolmenkymmenen vuoden kypsään ikään mennessä oppia, on ainakin kysymisen jalo taito. Aikaisemmin on tullut tahkottua päätä seinään jos jonkinlaisissa asioissa, ilman että olisi lähtenyt kunnolla analysoimaan sitä, mistä vika johtuu.
Olen huomannut pitkin loppusyksyä treenatessani, että vasemman jalan vartalopotkut eivät vain jostain syystä lähde toimimaan. Jäykähkö lantionseutu oli itselläkin mielessä, mutta maailmankuva avartui vasta toden teolla eilen koutsin kanssa yksityistreeneissä. Oikean jalan vartalopotkussa lantio kääntyy kauniisti ja yläkroppakin pysyy kondiksessa, kun taas vasemmalla jalalla potkiessa ongelmat alkavat. Vaikka potkussa itsessään olisikin voimaan, se ei tunnu menevän läpi ja potkun jälkeen on fiilis kuin puupökkelöllä.
Tätä vasenta jalkaa ruvettiin sitten eilen hieromaan oikein urakalla kuntoon. Ja tottavie, kyllä tunti yksityisopetusta antoikin taas uusia mietittäviä asioita ja taas uuden kipinän treenaamiseen. Mistään fyysisestä viasta ei ollut onneksi kysymys, ehätin jo vähän epäilemään taipuuko lantioni ollenkaan moisiin suorituksiin. Tämä oli vain harhakäsitys, ja vasemmalla puolella todettiin vain olevan jäykkyyttä ja tottumattomuutta lantionkääntöön ja vastaavasti myös yläkropan hallintaan.
Tällä viikolla nämä yksityistreenit olivatkin ainoat lajiharjoitukset. Muuta liikuntaa ei kiireiden vuoksi tullut harrastettua, ellei sellaiseksi lasketa puolen tunnin päivittäisiä sessioita Nintendon WiiFitillä. Liikkeiden tehokkuudesta en tiedä, mutta kyllä "joogalla" ja lihaskuntoliikkeillä paikat jumiin saa.