Eilen taas päästiin valmentajan kanssa treenailemaan iltamyöhään typötyhjällä salilla. Aloitettiin kevyen lämmittelyn jälkeen peruspotkuilla, joihin lisättiin sitten torjunta-kontrauksia, taakseväistö-kontrauksia ja jalasta kiinni-kontrauksia. Tämän jälkeen otettiin lyönnit mukaan potkuihin ja johon alkoi mennä mielenkiintoiseksi ja samalla hemmetin vaikeaksi. Koordinaatio tulee taatusti ajan myötä, toivottavasti, sillä ainakin ekan treenin jälkeen lyönneistä potkuihin pääseminen oli pirun hidasta hommaa. Treenailtiin myös lyöntejä ja polvipotkuja. Varsinkin takajalan polvipotkuun tuntui tulevan ihan mukavasti voimaa, etujalan kanssa on vielä paljon hiomista. Vähän sama on etujalan peruspotkunkin kanssa, tahtoo jäädä vähän hengettömäksi.
Sitten otettiin jälleen vähän uutta asiaa, eli pysäytyspotkuja. Tästä jäikin perusteet aika nopeasti kaaliin, kun niitä oli ihan vähän tullut treenattua jo aiemmin keväällä treeneissä. Tuntuu olevan varsin tehokas tekniikka, jota toivottavasti myös oppii soveltamaan kunnolla itse otteluissa.
Tämän jälkeen vedeltiin vielä muutama erä välineisiin, niin että koutsi huuteli mitä potkuja/lyöntejä heittelen milloinkin ja yritin suoriutua parhaani mukaan. Sitten alkoikin illan ehdottomasti jännittävin hetki, kun noustiin kehään ja ruvettiin sparraamaan. Hyvin kevyesti toki aluksi, mutta kylläpä veti neljä erää sparria miehen voimattomaksi. Mitään sparria ei peruslyöntihommia lukuun ottamatta ole tullut koskaan harjoiteltua, joten kokemuksena aika mielettömän hienoa. Ei turhaan moni kehuskele sillä, että sparrissa kehittyy kaikkein parhaiten.
Samalla itselle valkeni muutama yksittäinen asia thainyrkkeilyn ottelusäännöistä. Tärkeimpänä mieleen jäi oikeastaan se, että varsinaista nyrkkeilystä tuttua tukkimiehen kirjanpitoa ei thainyrkkeilyssä iskuista pidetä, vaan pistelasku on eräkohtainen ja voittaja on se, joka voittaa eniten tilanteita. Eli jos minä potkaisen vastustajaa kintuille ja vastustaja tämän jälkeen kumauttaa jalalla kylkeen, tilanteen voittaja on vastustaja sillä hän potkaisi korkeammalle. Vastaavasti jos olisin itse potkaissut kylkeen ja vastustaja samanlaisen heti perään, tilannevoitto menisi vihulaiselle, koska hän sai ikään kuin viimeisen niitin. Koutsin mukaan thainyrkkeilyn pistelasku on monimutkaista, joka vaatisi melkein oman kurssinsa, joten älkää nyt ottako omaa teoriaani välttämättä kovin vakavasti ja oikeana.
Illan hikiset väännöt päättyivät vielä kyynärpäälyöntien opettelemiseen, joita ei olekaan tullut ikinä treenailtua ja ainoat kokemukset kyynärpäistä ovat Keho aseena -ohjelman thainyrkkeilyjaksosta. Mielenkiintoisia tekniikoita siinäkin, kyynärpääisku vaakasuoraan, alhaalta ylöspäin ja ylhäältä alaspäin tuli käytyä pikaisesti läpi. Sitä vaan jäi miettmään kuinka hemmetin paljon kyynärpääisku mahtaakaan sattua ottelussa, kun mitsiinkin paukauttaessa kuuluu niin mieletön paukaus?