Seuraava asia on pakko sanoa, vaikka perinteisen nyrkkeilyn harrastajat siitä suuttuvatkin (riski on tosin hyvin pieni, sillä lukijoita blogilla on tasan kahdeksan per viikko, joten nyrkkeilijän osuminen joukkoon on aika olematon, mutta silti). Potkiminen on helvetin paljon vaikeampaa kuin lyöminen. En väitä olevani mikään Tyson itsekään, mutta kyllä potkujen treenaaminen teknisesti on todella hankalaa. Väitän, että suorien ja koukkujen perusteiden opetteleminen ja hanskaaminen on huomattavasti iisimpää hommaa kuin thaikkunyrkkeiluyn peruspotkun opetteleminen.

Kävin illalla treenaamassa opittuja asioita yksikseni urheilukeskuksessa säkin kanssa. Säkki ei ollut varsinaisesti potkimiseen suunniteltu ja siksi hemmetin korkealla, joten tällaisen lähes 90-kiloisen mörököllin oli vähän hankala saada jalkaa nousemaan tarpeeksi korkealle. Potkut lähtivät aluksi miten sattuu, mutta tunnin lopussa alkoi jo takajalan potku tuntumaan siltä miltä sen pitäisikin tuntua (kai), etujalan potku on vielä melkolailla voimaton ja onnettoman oloinen.

Paljon tuntuu olevan thai/potkunyrkkeilijöitä liikenteessä kyseisessä liikuntakeskuksessa. Muutaman kevään treeneistä tutun kaverin lisäksi säkkiä kävi hakkaamassa monenlaista nyrkkeilijää, joilla valtaosalla oli repertuaarissaan myös potkuja. Näkyipä tunnin aikana säkillä piipahtavan myös joku ilmeisesti ninjaksi aikova, sen verran komeita oli kaverin kierrepotkut säkkiin.