Tänään oli ensimmäiset treenit uudella salilla. Tunnelma oli kuten odotinkin; melko välitön ja vastaanottavainen, eikä treeneihin tullut vakiosakkikaan katsellut uutta naamaa nyrpein ilmein, hieno juttu. Valmentajan kanssa turistiin aikamme taustastani thainyrkkeilyn parissa ja aloitimme sitten pian seuraavien viikkojen agendan, potkujen opettelemisen. Kuten ehkä jo aiemmissa blogeissa olen kirjoittanut, koko kevät toisessa seurassa keskityttiin lähinnä lähiotteluun ja lyömiseen, joten kokonaiskuvan hahmottaminen thainyrkkeilystä on itsellä jäänyt lähinnä Youtuben varaan. Enkä toki videoiden perusteella hirveän väärässä ole ollut siitä, että potkut ovat ehdottomasti lyöntejä tärkeämpi ja pisteitä tuova osa thainyrkkeilyä. Muutamia salikisavideoita katsoessani olen huomannut, että amatööritasollakin nyrkkejä heilutellaan välillä pelkästään silmänlumeeksi ja potkuilla haetaan matsista pisteet.

Aloitimme melko pian teoriasta käytäntöön ja opettelimme takajalan ja etujalan peruspotkut. Tällekin on varmasti joku hieno nimitys, mutta puhun nyt maallikkona pelkästään potkusta. Jonkun verran ehdin potkutekniikkaa harjoitella kevään viimeisissä treeneissä, mutta vasta nyt avautui ahaa-elämys siitä, miten paljon palikoita pitää oikeasti saada kuntoon ennen kuin voi sanoa osata potkivansa. Päällimmäisenä mieleen jäi seuraavat asiat:
1) Lantion eteenvienti tuntuu olevan kaiken a ja o. Sen huomasin myös itse tunnin lopussa heitetyissä potkuissa, joissa jalka mäjähti jo mukavan tuntuisesti mitseihin.
2) Jalan tulee olla suorana potkun loppuvaiheessa ja kaiken kaikkiaan asento tuntuu aluksi melko luonnottomalta.
3) Kädet, yläkropan asento, tukijalan "nosto" potkun lopussa, jne, jne. Eli miljoona uutta asiaa yhdellä kertaa. Koutsi kyllä hienosti lohkaisikin, että pikku hiljaa ne palaset sieltä kohdilleen asettuvat ja esimerkiksi useimmille aloittelijoille kaikkein ongelmallisin on juuri lantion kierto ja sen oikea asento potkun lopussa. Vaatii kuulemma tuhansia potkuja.

Sitten treeneiltiin vielä torjuntoja polvilla, väistöjä ja torjunnasta potkujen heittämistä. Oli taas upeat reenit. Avautui koko thainyrkkeilystä yllättäen ihan uusi maailma, kun oppi edes vähän lajin ytimestä. Nyt tietoa siis lyömisestä, lähiottelusta ja potkuista ja nyt alkaa sitten sairas treeni. Seuraaviin treeneihin on tosin aikaa puolisentoista viikkoa, sillä omien työkiireiden takia treenien järjestäminen oli hivenen hankalaa.

Keskustelin valmentajan kanssa myös suunnitelmastani hypätä kehään vuoden kuluttua, eikä hän pitänyt sitä mahdottomana ajatuksena. Sanoi, että jotkut hyppäävät melkein suoraan alkeiskurssin jälkeen ottamaan ekat salikisamatsit, toiset saattavat treenata kymmenenkin vuotta ilman matsia. Ilmoitin suoraan, että tavoitteena on kehään nousu ensi vuonna ja sain kyllä mukavasti tukea. Todennäköisesti se tarkoittaa myös treenaamisen aloittamista kyseisellä salilla, sillä treeniajat ja treenimäärät per viikko voi kyseisessä paikassa rakentaa varsin vapaasti. Alkuvaiheessa yritän nyt pitää kiinni siitä, että saisin kahdet lajitreenit per viikko ja sitten pari muuta siihen kylkeen, kuten lihaskestävyyttä ja mikä tärkeintä, peruskunnon aggressiivista kohottamista lenkkeilyllä.