Joskus vaan urheilemaan lähtemisessä on todella kova kynnys. Aiemmassa elämässäni (lue: alkuvuonna) kynnys oli jopa niin korkea, että urheilemaan eksyi hyvällä tuurilla kerran kahdessa kuukaudessa. Nyt lipsumisia tulee harvemmin ja pakko ollakin näin, jos meinaa oikeasti sinne kehään joskus nousta. Eilen annoin ihan suosiolla periksi. Olin jo töistä tullessa niin superväsynyt, että jo ajatuskin lenkille lähdöstä sai sapen kiehahtamaan.
Tänään sain väenväkisin raahattua itseni lenkkipolulle. 5 kilometriä aikaan 34 minuuttia ja todella kovilla sykkeillä. Keskisyke 149 ja maksimi 166. Näköjään tuo henkinen puoli vaikuttaa, oli tosi vaikeaa juosta ja muutenkin pisteli vähän joka paikkaan.
Työkiireiden takia tosiaan huomiset treenit ovat näillä näkymin ainoat treenit. Loppuviikon vietänkin sitten aamusta iltaan koulutuksessa, joten näyttäisi siltä, että urheilut jäävät loppuviikonkin osalta kovin vähiin. No, pitäähän sitä joskus palautua. Heh.